Perinnereitti


Historia

– Aloite perinnereitistä tuli Sulo Strömbergiltä Kerimäki-seuralle.

–  Tavoitteena oli merkitä luonnosta vielä löytyviä historiallisia kohteita aina esihistorialliselta kaudelta ( 5000 v. eKr > 1940-luvulle )

–  Kohderyhmä : Kerimäen asukkaat, matkailijat, koulut ym.

–  Ohjausryhmä:  Päiviö Rauhansalo, Martti Koponen, Juha Turtiainen.

  – Asiantuntijat: Sulo Strömberg, Eino Salpakari, Matti Lähesmaa, Esko Mielonen ja Timo Jussila Museovirastosta.

–  Hankehakemuksen Te-keskus hyväksyi v. 2002. Kustannusarvio oli 27.000.00 euroa josta Te-keskus maksoi 75 % ja Kerimäki-seura ry. maksoi loput paikallisten yrittäjien, seurakunnan ja LC:n tukemana. Museovirasto hyväksyi 20 valittua harvinaista kohdetta teksteineen. Maanomistajilta täytyi saada kirjalliset luvat 5 vuodeksi taulujen pystyttämiseen.

Reitti on ollut v. 2003 lähtien  kiinnostava retkeilykohde.

Kerimäen perinnereitin kohteet

2. Raudan sulatuspaikka – Rautaa suo- ja järvimalmista

RAUTAA SUO- JA JÄRVIMALMISTA

  • Kerimäellä pelkistettiin rautaa suo- ja järvimalmista kuoppa-uuneissa puuhiiltä polttamalla.
  • Kuoppa-uunit olivat maahan kaivettuja noin metrin syvyisiä ja läpimitaltaan puolimetrisiä kuoppia, jotka reunustettiin laakakivillä ja eristettiin savella.
  • Kuoppa-uuniin ladottiin vuorokerroksin rautamutaa ja puuhiiltä, jota poltettiin hiilihaudassa kuusesta, männystä, koivusta ja lepästä
  • Talonpoikaisesta raudanvalmistuksesta Kerimäellä kertoo Viitamäen Sääsniemessä sijaitseva vanha kuoppa-uunin pohja rautakuonakappaleineen sekä kuoppa-uunin välittömässä  läheisyydessä sijaitsevat hiilimiilun pohjat hiiliesiintymineen.

3. Karsikkokivet – vainajien muistokiviä

KARSIKKOKIVET – VAINAJIEN MUISTOKIVIÄ

  • Kerimäen alueella on 10 karsikkokiveä, joista 3 sijaitsee nykyisen kirkonkylän lähellä
  • Tämän lisäksi  Kuokkalassa on 2 karsikkokiveä ja Silvolassa 1 karsikkokivi
  • Toroppalan Itikkakallio on esimerkki Kallioon hakatusta karsikosta
  • Karsikkokivet liittyvät esikristilliseltä ajalta periytyvään vainajakulttiin, johon liittyi suvun vainajista huolehtiminen. Ruumissaatot pysähtyivät karsikkokivien luona, missä kunnioitettiin vainajan muistoa virrenveisuulla ja odotettiin kirkonkellojen soittoa.
 

4. Salpalinja – viimeinen puolustuslinja 1940-1944

SALPALINJA-VIIMEINEN PUOLUSTUSLINJA  

  • Vuonna 1940-41 Suomen itärajan turvaksi rakennetun Salpalinjan puolustusvarustuksia on myös Kerimäellä
  • Salpalinjan päävarustukset rakennettiin Kerimäellä Raikuuseen ja sivustavarustukset linjalle Haapaniemi-Patasalo-Vasatar-Mäkrä-Hälvä-Vehkasalo-Hevossalo-Rauvanniemi-Raikuu. Sivusta- varustuksia rakennettiin myös Veneenniemeen.

5. Kokkomäen kivikautinen asuinpaikka

  • Kivikautinen asuinpaikka 3000-5000 eKr./ BC

6. Tervanpolttohauta – tervaa poltettiin myös Kerimäellä

TERVAA POLTETTIIN MYÖS KERIMÄELLÄ

  • Kerimäellä poltettiin tervaa myyntiin 1500-luvulta 1740-luvulle saakka, ja kotitarpeiksi vielä senkin jälkeen n. 200 vuoden ajan.
  • Tervaa poltettiin tervasjuurakoista ja runkotervaksista ns. pohjasammiollisissa ja sivulle laskevissa tervahaudoissa.
  • Alakuonassa on Kynämäessä sekä Sakaleen metsäautotien tienhaarassa kolmen tervahaudan pohjat, jotka edustavat pohjasammiollista tervahautaa. Tervahaudat ovat peräisin 1720-luvulta.
  • Kynämäessä sijaitsevista kahdesta tervahaudasta toisen läheisyydessä on myös tervanpolttajien tilapäinen asuinmaja.

7. Riitasensuon sotavankileiri ja sotavankien hautausmaa

RIITASENSUON SOTAVANKILEIRI JA SOTAVANKIEN HAUTAUSMAA  

  • Riitasensuon Kuokkalan puoleisella reunalla sijaitsi  1941-1944 sotavankileiri, jossa oli enimmillään  500 venäläistä sotavankia, jotka ojittivat Riitaensuota ja nostivat sieltä turvetta polttoturpeeksi.
  • Muistona vankileiristä ovat maastossa näkyvät parakkien kivijalat ja uuninpohjat, kellarit, syöpäläistenhävityslaitoksen pohja sekä pienoisrautatien pohja Riitasensuolla.
  • Näkyvin muistomerkki on sotavankien hautausmaamuistomerkkeineen. Sinne on haudattu 98 Riitasensuon sotavankileirillä kuollutta sotavankia.

8. Martinniemen muinaisjäännösalue


9. Varhaisrautakautinen asuin- ja raudanvalmistuspaikka


10. Kivikautinen asuinpaikka ja muinaisrantavalli

  • Muinaisen Saimaan korkein ranta 4000  eKr/BC
  • Kivikautinen asuinpaikka
  • Muinaisrantavalli

11. Kivikautinen asuinpaikka

  • Kivikautinen asuinpaikka 3900 eKr/BC

12. Kivikauden talo

13. Lapinraunio

  • Pronssi- tai rautakautinen Lapinraunio
  • Salpalinjan valliesteet

14. Kivikautinen asuinpaikka

  • Kivikautinen asuinpaikka n. 3500-2900 eKr/BC

15. Uunraunion linnoitustykistöasema – Salpa-aseman linnoitteet raikuun kanavan varrella

SALPA-ASEMAN LINNOITTEET RAIKUUN KANAVANVARRELLA JA UUNRAUNIOSSA

  • Salpalinjan päävarustukset rakennettiin Kerimäellä Raikuuseen ja Sivustavarustukset linjalle Haapaniemi-Patasalo-Vasatar-Mäkrä-Hälvä-Vehkasalo-Hevossalo-Rauvanniemi-Raikuu. Sivusta varustuksia rakennettiin myös Jouhenniemen alueelle erityisesti Veneenniemeen.
  • Päävarustuksiin kuuluivat 7 konekivääribunkkeria Raikuun kanavan länsirannalla n. 200 metrin päässä toisistaan ja Uunraunion tien varteen rakennetut 4 linnoitustykistöasemaa niinikään 200 metrin päässä toisistaan sekä kaksiriviset hyökkäysvaunuesteet sekä 1 km pitkä ja 3-4 metriä korkea kylmämuurattu muuriestevyöhyke Raikuun kanavan länsirannalla.
  • Kussakin linnoitustykistöasemassa on pyörivä alusta tykkiä varten, sulkuhuone, ammusvarasto sekä majoitustilat tykkiaseman miehistölle. Kahteen linnoitustykistöasemaan oli sijoitettu 152 mm:n Canet- merikanuunat ja toisiin kahteen linnoitustykistöasemaan 229 mm:n mörssärit.
  • Sivustavarustuksiin kuului tykkiasemien ja konekivääribunkkereiden välille rakennettu yhtenäinen taisteluhautaverkosto korsuineen sekä konekivääri- ja tulenjohtopesäkkeineen.

16. Kuppikivi

KUPPIKIVET-MUINAISIA UHRIKIVIÄ

  • Kerimäellä on n. 60 kuppikiveä, joista suurin osa 37 kuppikiveä, sijaitsee Anttolan, Silvolan ja Simpalan alueella.
  • Tämän lisäksi Makkolassa on 5, Jouhenniemessä 4, Ruokojärvellä 3, Toroppalassa 2 sekä Kumpurannassa, Kuokkalassa ja Yläkuonassa kussakin 1 kuppikivi.
  • Kuppikivet ovat uhrikiviä, joille vietiin vielä 1900-luvun alussakin ruokaa ja juomaa suvun vainajille sekä erilaisia maan ja veden antimia.

17. Kerimäenkylä (vanha kirkonkylä) ja Kallunmäki (kirkkomäki 1642-1848)

KERIMÄENKYLÄ-VANHA KIRKONKYLÄ

  • Kerimäen kirkkopitäjä perustettiin v. 1642 ja nykyisestä Anttolan ja Silvolan seudusta muodostui uuden kirkkopitäjän hallinnollinen keskus vuosiksi 1642-1848.
  • Vanhaan kirkonkylään kuului kolme nykyiseen Silvolaan kuuluvaa kylä-aluetta; Kerimäenkylä, Kaksola ja Luostarila.
  • Vanhassa kirkonkylässä kirkko rakennettiin Kallunmäelle ja pitäjäntupa Savonlinnasta Viipuriin johtavan maantien varrelle.
  • Vanhaan kirkonkylään rakennettiin myös kirkkoherran ja nimismiehen virkatalot
  • Kappalaisen virkatalo rakennettiin Kaksolaan ja nimismiehen virkatalo siirtyi 1700-luvulla Luostarilaan, missä sijaitsi myös vanhan kirkonkylän posti-asema.
  • Luostarilassa sijaitsi erään talon pihapiirissä piispankivi, jonka luona tarjottiin ehtoollista sotaan lähteville miehille.
  • KALLUNMÄKI-KIRKKOMÄKI 1642-1848
  • Kun Kerimäen kirkkopitäjä perustettiin v. 1642, valittiin uuden seurakunnan kirkonpaikaksi Kallunmäki.
  • Ensimmäinen kirkko Kallunmäelle rakennettiin v. 1643-1645, mutta kirkon polttivat Venäjän tsaarin soturit kesällä 1656
  • Kerimäen seurakunnan toinen kirkko rakennettiin v. 1662-1668 ja samalla kunnostettiin sodan tuhoilta säästynyt vanhan kirkon kellotapuli. Salama poltti kirkon ja kellotapulin 1670-luvun lopulla.
  • Kolmas kirkko kellotapuleineen rakennettiin v. 1681-1683, ja salama poltti tämänkin kirkon kellotapuleineen 18.7.1764.
  • Kerimäen seurakunnan neljäs kirkko rakennettiin Kallunmäelle 1765-1768, ja tämä kirkko purettiin uuteen kirkonkylään rakennetun viljamakasiinin tarpeiksi v. 1858.

18. Katajamäki – linnoituksen mäki

  • Katajamäen  alkuperäinen nimi on saattanut olla Kerimäki, sillä Kerimäki-niminen kaskimetsä sijaitsi maakirjojen mukaan Katajamäen rinteellä, jolloin Katajamäki-nimikin oli tunnettu jo 1560-luvulla.
  • Linnoitusmäeksi Katajamäki muuttui, kun Savonlinnasta Kerimäen silloisen kirkonkylän kautta Viipuriin johtanut maantie jäi kokonaisuudessaan Venäjän alueelle Turun rauhassa v. 1743. Tällöin  venäläiset  linnoittivat Kerimäen silloisen kirkonkylän korkeita mäkiä; Katajamäkeä, Kallunmäkeä, Koivumäkeä ja Muurahaismäkeä.
  • Katajamäen puolustusvarustus oli matala maavalli, jossa oli tuliasemat myös muutamalle kanuunalle.

19. Mestauspaikka – tuomion paikka

MESTAUSPAIKKA-TUOMIONPAIKKA

  • Menneiden vuosisatojen oikeuslaitos oli ankara ja julma myös Ruotsi-Suomessa sekä Venäjän Keisarikuntaan v. 1809-1917 kuuluneessa Suomen Suuriruhtinaanmaassa, ja lain kova koura kosketti koko väestöä myös Kerimäellä.
  • Rangaistus-asteikko oli laaja, ulottuen sakoista ja häpeä- ja kirkkorangaistuksista kuolemanrangaistukseen saakka.
  • Häpeä- ja kirkkorangaistuksena käytettiin häpeäpaalua ja jalkapuuta sekä häpeäpenkkiä ja häpeäjakkaraa. Kuolemantuomiot pantiin täytäntöön hirttämällä, mestaamalla ja roviolla polttamalla.
  • Kuolemantuomiot pantiin toimeen julkisesti ja myös Kerimäen silloisessa kirkonkylässä oli mestauspaikka mestauspölkkyineen ja pyövelin kojuineen. Mestauspaikka sijaitsi Muurahaismäen juurella.
  • Mestauspaikan lähellä sijaitsi myös piiskaus- ja ruoskintapaikka piiskauspaaluineen.

20. Maantie Savonlinnasta Viipuriin – vanha sotilastie

MAANTIE SAVONLINNASTA VIIPURIIN-VANHA SOTILASTIE-KEISARINTIE

  • Vanhan Kerimäen alueella oli 1500-luvulla vähän julkisia teitä ja nekin olivat huonokuntoisia, alueen tärkein tie oli Savonlinnasta Nojanmaan ja Kerimäen silloisen kirkonkylän kautta Kulennoisiin ja sieltä edelleen Punkaharjua pitkin Parikkalaan johtanut tieväylä
  • Savonlinnasta Viipuriin johtavalta tieltä erkani Kerimäen alueella 2 sivutietä. Toinen tie kulki Kinttusillan luota Toroppalan kautta Jouhenniemeen, mistä tie jatkui Yläkuonaan ja sieltä edelleen ratsupolkuna Kumpurannan ja Raikuun kautta Kesälahden Villalaan. Toinen tie kulki Niinimäen kautta Ruokojärven suuntaan, mistä tie jatkui ratsupolkuna Makkolan, Pesolan, Kolvosenjärven, Muholan ja Päivölän kautta Juvolaan ja sieltä edelleen Haapa- ja Haukiveden rantoja pitkin Savonlinnaan.
  • Tien omistuksesta taisteltiin vuosisatojen ajan Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä, viimeimmäksi pikkuvihan aikana, jonka jälkeen tie jäi kokonaisuudessaan Venäjän alueelle Turun rauhassa 1743.
  • Tien sulkemista sotilaallisista syistä suunniteltiin vielä v:n 1918 sodan aikana ja v. 1939-1944.

Muut nähtävyydet

A Kirkko
B Suomen järvikalastusmuseo
C Kotiseutumuseo
D Kalastajatila
E Hytermän museosaaret
F Käräjäkallio
G Raikuun salpa-asema ja luontopolku

Perinnereitti kartta PDF

Perinnereitti PDF